Suomeksi

Yhteystiedot

Suomen PoroKauppa - Osuuskunta
Luovontie 809
90480 Hailuoto

 Sähköposti: islandofsilence(at)mail.suomi.net

Tervetuloa Euroopan ensimmäisen ja ainoan täyden palvelun PoroKaupan sivuille!

Sivujen sisältö perustuu Suomen Poronhoitoalueella kymmenien vuosien aikana kertyneeseen tieto-taitoon porojen tarhaamisesta talvikuukausina.
Lisäksi Hailuodossa on vuodesta 2001 tehty tiiviisti yksityisrahoitteista empiiristä tutkimus- ja testityötä porojen ympärivuotisessa tarhauksessa ja siihen liittyvissä uusissa innovaatioissa.

Toivottavasti saat sivuilta sen perustiedon mitä tarvitset, tehdäksesi päätöksen oman porotarhauksen mahdollisesta aloittamisesta.
Mutta jos olet kiinnostunut tuottamaan pelkästään poronlihaa, niin tämä ei valitettavasti ole sinun juttusi… 

Aloita sinäkin oma poronsarvijauheen tuotanto. Suosittelen :-)

Meiltä voit ostaa kesytettyjä poroja moneen käyttöön luotettavasti ja edullisesti – saat
varmasti sitä mitä tilaat ja koiranpennun hinnalla!

Ota yhteyttä: me palvelemme kaikissa PoroKauppa –asioissa.

Suomalainen poro

Suomalainen poro on kesytetty aikoinaan tunturipeurasta. Se kestää kesän jopa yli kolmenkymmenen plusasteen lämpötilan ja talven neljänkymmenen asteen pakkasen!

Poroilla on vuodenaikarytmi, jonka mukaan lisääntyminen, kasvaminen ja ravinnontarve kohoavat kevään koittaessa ja alkukesällä. Talvella poro elää niin sanotusti säästöliekillä. Tällöin sen ravinnontarve ja ruokahalu laskevat.

Hirvieläimenä poro on nelimahainen märehtijä. Märehtijänä poro kykenee sulattamaan ja hyödyntämään tehokkaasti myös vaikeammin hajoavia kasvinosia etumahoissa olevien ja lisääntyvien pieneliöiden ansiosta.

Poro on pitkäraajainen ja nelivarpainen hirvieläin. Sen sorkkia kutsutaan koparoiksi.

Molemmilla sukupuolilla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain. Poro vaihtaa myös turkkinsa joka vuosi.

Vaatimet ovat noin 60-100 kiloa painavia ja hirvaat ja kuohitut härät 90-180 kiloa.
Poro on suhteellisen pitkäikäinen, sillä vaatimet voivat elää jopa 18-20 vuotta. Hyviä vasoja ne tuottavat aina 9. vasomiskertaan saakka.
Sukukypsäksi poro tulee yleensä puolentoista vuoden iässä.

Porojen kiima-aika eli rykimä on loka-marraskuulla, jolloin suurin osa vaatimista tulee tiineiksi. Hirvaat kokoavat rykimän aikana itselleen haaremiinsa noin 10 vaadinta.

Porovaadin vasoo yleensä joka kevät noin 4-6 kilon painoisen vasan.
Vasat ovat jo syntyessään hyvin kehittyneitä. Poronvasa nousee jaloilleen jo puolen tunnin kuluttua syntymästään.

Porojen hankinta

Poro tarhaeläimenä

Suomalainen poro on kesytetty Skandinavian villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus). Yli 220 vuotta sitten rajatun Suomen poronhoitoalueen eteläosissa poroihin on hieman sekoittunut pitkäkoipisempaa metsä- eli suomenpeuraa (Rangifer tarandus fennicus).
Poronhoito on hyvin vanha elinkeino. Ensimmäiset varmat tiedot eurooppalaisesta poronhoidosta ovat vuodelta 892, jolloin norjalainen heimopäällikkö Ottar kirjoitti omistavansa 600 poroa ja 6 villipeurojen pyynnissä käytettävää houkutusporoa.

Perämeren rannikon talonpojat ja vähän myöhemmin porvarit ovat omistaneet poroja Suomessa jo 1 300-luvulta lähtien. Oulun naapurikunnassa Hailuodossa entisillä metsäpeurojen talvilaidunalueilla tiedetään vielä 1 700 luvun lopulla Oulun tervaporvarien pitäneen hailuotolaisten talonpoikien hoidossa useampia satoja poroja.

Voidaan sanoa, että koska poro on vuosisatojen aikana ollut vuosittain useammankin kerran tekemisissä ihmisten kanssa, on sen luottamus ihmiseen koko ajan lisääntynyt.

Kesyyntymistä tarhaporoksi on edistänyt erittäin huomattavasti jo yli 40 vuoden aikana Suomen poronhoitoalueella eloporojen kerääminen talviruokintaan tarhoihin pahimpina lumitalvina jopa noin puoleksi vuodeksi. Tarhoissa pitoaikaa on jatkanut huomattavasti myös viime vuosina yleistynyt vaatimien ruokkiminen vasotustarhoissa aina toukokuun lopulle asti.

Lyhyimmillään eloporot ovat nykyisin poronhoitoalueellakin varsinkin Napapiirin eteläpuolisissa paliskunnissa vapaassa luonnonruokinnassa kesällä vain sen ajan eli noin 5 kk, jona aikana porot pystyvät lisäämään nopeasti painoaan, korjaamaan talviset kudosvauriot, uusimaan karvapeitteensä, tuottamaan maitoa vasojen kasvuun ja kasvattamaan myös uudet sarvet.

Nykyisestä suomalaisesta ”villistä ja vapaasta!” poronhoitoalueen porosta on meidänkin kokemuksemme perusteella varsin lyhyt tie tulevaisuuden täysin kesyyntyneeseen ja ympärivuoden hyvin tarhassakin viihtyvään ja toimeen tulevaan poroon.

Tarha

Tarhan sijoitusympäristö

Päätös tarhan sijoittamisesta on tehtävä harkiten. Porotarhalle on eduksi, jos se on valvotulla ja rauhallisella alueella.
Tarhaus vetää puoleensa kaikenlaisia kaksi- ja nelijalkaisia, eikä ulkopuolisten mielenkiinto ole läheskään aina hyväntahtoisen uteliasta. Esimerkiksi irrallaan oleva koira ja joskus myös kateellinen ihminen saattaa saada tarhassa aikaan järkyttävää tuhoa.

Hirvieläinten, myös poron, ulosteet ovat erittäin kuivia ja siten lähes hajuttomia, eivätkä ne sisällä luonnolle varsinaisesti haitallisia ravinteita. Virtsa saattaa vesistöön joutuessaan aiheuttaa rehevöitymistä tai ainakin sanomista, jos aivan lähistöllä on naapureita.

Tie tarhalle pitää olla ajettavassa kunnossa kaikkina vuodenaikoina ja siten, että sinne päästään ajamaan käytettävissä olevilla ajoneuvoilla vuoden jokaisena päivän keleistä riippumatta.

Märehtijöinä porot kuluttavat runsaasti vettä, joten veden vaivaton saanti on myös otettava tärkeänä asiana huomioon ratkaistaessa tarhan sijoitusympäristöä.

Tarhat eivät välttämättä tarvitse sähköä. Joissakin tarhoissa saatetaan tarvita sähköä esim. vesipumppua varten.

Rakennuksissa olevat varastotilat ovat tarpeen, joskin pieniä rehueriä voi varastoida tarhoilla oleviin kevytrakenteisiin vajoihin, katoksiin tai pelkästään kuormauslavojen päällä pressuilla peitettynä.

On myös huomioitava tarhan sijoitusympäristöä ratkaistaessa, että pitkässä juoksussa sen sisällä oleva puusto kärsii aina tarhauksesta.

Kuljettaminen

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulain mukaan eläimen kuljetus on järjestettävä siten, ettei sille aiheudu kuljetuksesta tarpeetonta kipua tai tuskaa.

Eläintä on suojeltava kuljetuksessa vahingoittumiselta tai sairastumiselta ja sen hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana.

Eläintä ei saa kuljettaa jalat yhteen sidottuina, paitsi jos se on eläimen sairauden tai vaikean käsittelemisen vuoksi ehdottoman välttämätöntä.

Eläinsuojelulain mukaan eläintä ei myöskään saa raahata jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.
Poroa saa vetää sarvista ohjaustarkoituksessa kun se on jaloillaan.

Eri-ikäiset ja sarvelliset

Eri-ikäisiä poroja samassa kuljetusvälineessä kuljetettaessa nuoret ja täysikasvuiset on pidettävä yleensä erillään toisistaan.
Toisiinsa hyvin tottuneita poroja voidaan kuitenkin kuljettaa yhdessä.

Sairaat ja vahingoittuneet porot on erotettava muista poroista. Heikkokuntoista poroa ei saa kuljettaa muiden porojen kanssa samassa kuljetusvälineessä, ellei voida estää sen jäämistä muiden jalkoihin kuljetuksen aikana.

Sarvellisia poroja ei saa kuljettaa silloin kun niillä on verisarvet, jollei kuljettaminen ole niiden hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämätöntä.

Sarvellisia poroja kuljetettaessa on huolehdittava etteivät niiden sarvet tartu kiinni kuljetusvälineeseen.

Suositeltavaa on, että sarvelliset ja sarvettomat porot kuljetetaan toisistaan erillään.

Kuljetusväline ja kuljettaminen

Kuljetusvälineen on oltava porolle turvallinen ja sellainen, että se estää sitä karkaamasta.

Porojen kuljetustilassa ei saa olla niille vahingoittumisen vaaraa aiheuttavia ulokkeita ja teräviä kulmia.

Jos poroja kuljetetaan ajoneuvoon kytketyssä perävaunussa, on huolehdittava siitä, etteivät pakokaasut pääse kulkeutumaan niiden kuljetustilaan.

Poroja ei saa kuljettaa, jos ne ei ole matkan edellyttämässä kunnossa ja jollei sopivin järjestelyin ole huolehdittu niiden hoidosta matkan aikana ja määränpäähän saavuttaessa.

Kuljetuksen aikana sairastuneelle tai vahingoittuneelle porolle on annettava ensiapua mahdollisimman nopeasti. Se on tarvittaessa toimitettava asianmukaiseen hoitoon tai lopetettava tavalla, joka ei aiheuta sille tarpeetonta kärsimystä.
Kuljetusvälineessä on oltava tarvittavaa pelastusvälineistöä kuten hihnoja sitomiseen, tainnutusväline ja puukko porojen auttamiseksi tai lopettamiseksi onnettomuuden yhteydessä.

Kuljetuksen aikana ilmanvaihto tulee voida järjestää asianmukaisella tavalla. Poroja ei saa kuljettaa ulkolämpötilan ylittäessä +18 C-astetta, jollei kuljetusajoneuvossa ole koneellista ilmanvaihtoa.
Kuljetus välinen on voitava puhdistaa tai tarvittaessa desinfioida helposti.

Jos poroja kuljetetaan ryhmässä käytettävissä olevan pinta-alan on oltava vähintään 0,4 m2 kuljetettavaa täysikasvuista poroa kohden ja kuljetustilan korkeuden vähintään 1,3 metriä.

Kuljetuksen aikana sopivinta ravintoa poroille on hyvin kasteltu jäkälä, josta ne saavat myös tarvitsemansa veden.

Kuormaaminen

Porot kuormataan kujia, ramppeja tai muita kuormaamista helpottavia välineitä käyttäen. Poroja kuormattaessa, kuljetettaessa ja kuormaa purettaessa niitä on kohdeltava asiallisesti, rauhallisesti ja huolellisesti, eikä eläimiä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää.
Ne on kuljetettava määränpäähän ilman aiheetonta viivytystä.

Kuljetusvälineen lattia ja porojen kuormaamiseen käytettävä ramppi eivät saa olla liukkaita. Rampin kaltevuuden on oltava mahdollisimman loiva. Tarvittaessa ramppiin on oltava mahdollisuus laittaa asianmukaiset, tarpeeksi korkeat ja alaosastaan riittävän umpinaiset sivuseinät.
Porojen kuormaamista helpotetaan huomattavasti siten, että ne jaetaan jo lähtöpaikassaan sopiviin kuljetusryhmiin.

Kuljetuksen jälkeen porojen saatavilla on oltava joko vettä tai puhdasta lunta.

Ruokinta

Ravinto

Poro on märehtijä, jonka takia niiden ruokinnan on oltava tasaista ja säännöllistä. Äkillisiä alle kahden viikon aikana tapahtuvia ruokinnanmuutoksia ei saa tehdä. Pötsin pieneliöstön sopeutuminen ruokinnanmuutoksiin vaatii aikaa, joten porot on totutettava hitaasti ruokinnan muutoksiin.

Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin poron tai iän mukaisen ryhmän tarpeet ja varmistettava vielä, että ryhmän sisälläkin alempiarvoiset porot saavat riittävästi ravintoa.

Useimmat teolliset täysrehut sisältävät riittävästi poron tarvitsemia ravintoaineita.

Suomen Rehun Poroelo-täysrehut ovat myös käytännön ruokintatilanteissa eri vuodenaikoina hyviksi todettuja:
PORO-ELO 1 on hinnaltaan edullinen perustäysrehu ja sopii hyvin nuorena korjatun ja lehtevän säilörehun kanssa tarjottuna lokakuulta aina huhtikuulle saakka.

PORO-ELO 2 PLUS on tehokas täysrehu, josta porot saavat helposti tarvittaessa lisäenergiaa rehuun lisätystä propyleeniglykolista ja kasvisöljystä. Sopii hyvin tarjottavaksi kuivaheinän ja normaaliin aikaan korjatun säilörehun kanssa.

PORO-ELO 3 täysrehu on suunniteltu erityisesti kantavien ja imettävien vaatimien ruokintaan huhtikuulta alkaen. Sopii myös muille poroille erikoistilanteisiin, joissa kotoisesta korsirehusta eli myöhään korjatusta säilörehusta tai karkeasta kuivaheinästä puuttuu merkittävästi kasvuun tarvittavaa valkuaista.

Ruokintapaikat

Tarhassa on oltava riittävä määrä ruokintapaikkoja. Jos porojen saatavilla ei ole jatkuvasti rehua, on niiden kaikkien mahduttava ruokailemaan yhtä aikaa täysrehua annettaessa.

Suositeltavaa on pitää esim. talvella tarhan eri osissa säilörehupaalit avattuina ns. ruokinta-automaatteina ja jakaa täysrehua aamulla ja iltapäivällä ruokintakaukaloihin riittävä (n. 1 kg) vuorokausiannos poroa kohti laskettuna.

Eri-ikäiset ja erikuntoiset porot on ruokittava erillään.

Ruokintapaikka ja –kaukalot on pidettävä siten puhtaana, että poroille syötettävän rehun joukkoon ei joudu lantaa.
Esimerkiksi filmivanerista tehdyt ruokinta-astiat ovat parempia kuin huokoisesta materiaalista tehdyt, sillä huokoiset materiaalit ovat vaikeampia puhdistaa.

Vedentarve

Tarhassa porojen saatavilla on oltava - jos se suinkin on mahdollista - jatkuvasti vettä.

Lumi ei ole paras mahdollinen vedentarpeen tyydyttäjä, koska sen sulattamiseen menee huomattavan paljon ”hukkaan” rehuista saatavaa energiaa ja poro tarvitsee ruokinnasta riippuen jopa 5 kiloa puhdasta lunta vuorokaudessa.

Rehujen varastointi

Rehuja säilytetään suojatussa varastossa. Varastoinnissa on huolehdittava, etteivät villi- ja kotieläimet pääse sotkemaan sitä.

Pilaantunutta tai homeista rehua ei saa antaa poroille. Jokainen rehuerä kannattaa tarkastella aistinvaraisesti ja homehtuneet ja pilaantuneet kohdat täytyy poistaa. Jos rehu haisee ummehtuneelle tai homeiselle, on varminta jättää rehu syöttämättä.

Terveydenhuolto

Tautien ennaltaehkäisy

Porontarhaaja on velvollinen tarkkailemaan tarhassa olevien porojen terveydentilaa päivittäin. Jos poro sairastuu tai vahingoittuu, sille pitää viipymättä hankkia asianmukaista hoitoa. Sairauden tai vamman niin vaatiessa eläin on lopetettava tai teurastettava.

Tautien ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se on helpompaa ja tulee halvemmaksi kuin jo sairastuneiden eläinten hoito.
Hyvät tarhaolosuhteet, hygienia ja riittävä, oikeanlainen ravinto ovat tautien ennaltaehkäisyn perusta.

”Ahtaus johtaa ahdinkoon, josta seuraa stressi ja lopulta sairastuminen!”

Eläinmäärä suhteessa tarhan kokoon kannattaa pitää mahdollisimman alhaisena. Ahtaissa oloissa alempiarvoiset porot voivat stressaantua, jos ne joutuvat jatkuvasti vahvempien porojen ajattamiksi. Stressaantuneen poron vastustuskyky heikkenee ja se sairastuu herkästi. Ahtaassa tarhassa porot joutuvat myös enemmän kosketukseen toistensa kanssa, jolloin tartuntataudit leviävät helposti eläimestä toiseen.
Poikkeavasti käyttäytyvä poro eristetään muista mahdollisimman nopeasti, ettei se ehdi levittää mahdollista tautia muihin poroihin.
Sairas poro on usein välinpitämätön ja erillään muista poroista. Myös huono ruokahalu ja syömättömyys ovat merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa.

Toisilta tarhoilta tuotuja uusia poroja ei ole suositeltavaa laittaa suoraan entisten porojen sekaan, vaan ne tulisi pitää jonkin aikaa erillään ns. totuttelutarhassa. Näin varmistetaan myös se, ettei uudet porot tuo tauteja tarhan poroihin.

Poroon voi tarttua myös tauteja muista eläinlajeista. Siksi kannattaa välttää kontakteja muiden eläinlajien kanssa. Esimerkiksi navettasaappailla ei saa mennä suoraan porotarhaan!

On suositeltavaa, että tarhaaja pitää kirjaa tarhassa olevista poroista, niiden mahdollisista tuonneista ja siirroista, vieraiden käynneistä tarhalla (mm. eläinlääkäri, turistit) sekä rehujen tuonneista: päivämäärä ja tarkastusmaininta rehujen laadusta.

Porojen lääkitseminen

Porosta on moneen käyttöön, mutta tässä yhteydessä sitä tarkastellaan lihantuottajana. Siksi porojen lääkitseminen pitää olla valvottua. Lääkityn poron pitää olla tunnistettavissa lääkehoidon ja lääkkeen varoajan aikana. Lääkkeen varoajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa lääkityn poron lihaa ei saa käyttää elintarvikkeeksi.

Porotarhaajan tulee pitää kirjaa eläimille annetuista lääkkeistä. Kirjanpidosta pitää näkyä niin eläinlääkärin kuin tarhaajan itsensä poroille antamat lääkkeet. Siitä on myös käytävä ilmi eläimen tunnistetiedot, lääkityksen antopäivämäärä, annetun lääkkeen nimi, lääkkeen varoaika sekä lääkkeen myyjän nimi. Lain mukaan kirjanpitoa on säilytettävä vähintään 3 vuoden ajan.

Lääkityksestä pidettävä kirjanpito helpottaa sairauksien hoitoa ja lääkitystä, koska kirjanpidon avulla tiedetään, mitä lääkkeitä poro on mahdollisesti aiemmin saanut. Eläinlääkäri on velvollinen antamaan tarhaajalle suullisen tai tarvittaessa kirjallisen selvityksen eläimelle annetuista lääkkeistä.

Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty.

Poron sairauksien selvittäminen

Jos poro sairastuu, eikä sairastumiseen löydy, voi kääntyä Suomessa Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) Oulun alueyksikköön.
EELAan voi lähettää näytteitä elävistä eläimistä (esimerkiksi verinäytteen tai tulehduseritettä), elinnäytteitä tai kuolleen poron. Paras näyte on aina kokonainen poro.

Tarhaaja voi itse lähettää näytteitä EELAan, mutta paikallisen eläinlääkäriin kannattaa olla yhteydessä, sillä eläinlääkäri määrittelee, onko kyseessä vakavampi eläintauti tai epidemia, joita mahdollisesti tutkitaan valtion varoin. Näytteiden lähettämisestä kannattaa sopia aina etukäteen EELAn kanssa.

Näytteen mukana tulee olla lähete, josta selviää lähettäjän nimi, osoite ja puhelinnumero. Lisäksi tarvitaan esitietoja tautitapauksesta, mm. kuolleiden ja sairastuneiden eläinten määrä, oireiden ilmaantumisen ajankohta, millaisia oireita on ollut, mitä rehua on annettu, rehun laatu oman arvion mukaan (onko ollut hometta tai pahaa hajua) sekä miten eläintä on hoidettu ja mahdollisesti lääkitty. Hyvät esitiedot auttavat paljon tapauksen selvittämisessä.

Kuolleiden porojen käsittely

Tarhaolosuhteissa kuollut poro määritellään tilanteesta riippuen vähäriskiseksi tai suuririskiseksi eläinjätteeksi, joista ei saa aiheutua vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

Vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti maasta ja paikasta riippuen joko maahan hautaaminen tai vieminen kaatopaikalle. Vaikka hautaaminen talviolosuhteissa onkin vaikeaa, on raadot haudattava viimeistään silloin, kun maa ei ole enää jäässä. Maan on oltava riittävän tiivistä estämään valumavesien pääsyn ympäristöön tai vesistöön.
Raatoja ei pidä jättää eikä haudata myöskään asutuksen läheisyyteen tai pohjavesialueelle.